Ooh,
olinpa hienossa paikassa toissapäivänä! Käväisin nimittäin
kuulemassa mulle aikaisemmin vain nimeltä tutun Suomen Egyptologisen Seuran esitelmän. SES järjestää kuukausittain kokouksia,
joiden yhteydessä pidetään egyptologeja ja Egypti-harrastajia (ja
näköjään myös arkeologiopiskelijaa) kiinnostavia mukavan
kompakteja esitelmiä. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia, joten kannattaa pyrkiä kuulolle. Ei purtu täälläkään.
 |
| Kuvituksena tällä kertaa korkeimman omakätisesti otettuja valokuvia Egyptistä vuodelta 2010. Tässä tuulivoimaa matkalla Kairosta kauas etelään. Kuva (c) Maddie Hentunen. |
Tämä esitelmä, kuten ilmeisesti yleensä muutkin, pidettiin Helsingissä Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6 Krunikassa). Talo on onnistuttu hämmentävän hyvin piilottamaan ottaen huomion sen sijainnin melko keskeisellä paikalla: oven pielessä on vain pienoinen nimikyltti, ja itsekin painelin ensin ohi, vaikka olen käynyt talossa ennenkin. Itse tilat ovat juhlavat ja etenkin juhlasali vaikuttaa enemmän vanhahtavalta oikeusistuimelta kuin esitelmäsalilta. Tuntui vähän siltä, että olisi pitänyt laittaa valkoinen peruukki ja kenties jonkinlainen viitta ylle. My kind of place, then.
 |
| Koristelua Gizan pyramidialueella erään hallintovirkailijan haudassa. Haudanryöstäjät varautukoot huomattaviin verohaittoihin tuonpuoleisessa. Kuva (c) Maddie Hentunen 2010. |
Itse
kokous oli nopeasti nakuteltu, ja sen jälkeen siirryttiin illan
esitelmään, jonka piti tohtorikoulutettava Sari Nieminen. Nieminen
esitteli väitöskirjatutkimustaan, joka käsittelee Theban
länsirannan Deir el-Medinan työläisyhteisöä sen elinympäristön
kautta. Niemisen tutkimuksessa on maisema-arkeologisia teemoja, ja
hän lähestyy paikannimi- ja tekstilähdetutkimuksen kautta
egyptologeja laajalti askarruttanutta kysymystä siitä, olivatko
nämä kuninkaiden ja kuningattarien hautoja työkseen kaivavat
ihmiset tiukasti kahlittuja kyläänsä, vai liikkuivatko he
vapaammin. Monet ovat teoretisoineet, että valtio olisi
kontrolloinut näiden haudankaivajien elämää, kommunikointia ja
liikehdintää tiukasti, jotta kuninkaiden hautapaikat olisivat
turvassa haudanryöstäjiltä.
 |
| Tässä deirelmedinalaisten työmatka. Kuva (c) Maddie Hentunen 2010. |
Odottelen
mielenkiinnolla väikkärin julkaisua, mutta Nieminen esitteli
joitain tähänastisia tuloksiaan jo nyt. Hän on löytänyt
muinaisegyptiläisistä tekstilähteistään (kirjeitä,
hallinnollisia dokumentteja, erilaisia viestejä yhteisön
elinajalta) sellaisia viittauksia moniin erilaisiin paikannimiin,
joista voisi tehdä sen päätelmän, etteivät haudankaivajat olleet
erityisen eristyksissä, vaan kävivät muun muassa kauppaa
lähialueiden asukkaiden kanssa.
 |
| Karnakin temppeli nykyisen Luxorin ja entisen Theban alueella, missä myös Deir el-Medina sijaitsee. Kuva (c) Maddie Hentunen 2010. |
Nieminen
kyseenalaisti lähteidensä pohjalta myös joitain muita
perinteisesti selviöinä pidettyjä seikkoja, esimerkiksi sen, että
Kuninkaiden laakso olisi ollut täydellisen kielletty naisilta.
Lähteet kertovat muun muassa naisten omistamista majoista
Kuninkaiden laakson alueella sekä oikeusistunnosta, jossa on ollut
läsnä nainen.
 |
| Karnakin temppelin upeasti säilyneitä hieroglyfejä, joista osassa jopa värit jäljellä. Kuva (c) Maddie Hentunen 2010. |
Kannattaa
huomata tässä kohtaa myös se (egyptologeille ehkä päivänselvä)
seikka, että työläisistä puhuttaessa ei missään tapauksessa
puhuta orjista. Hallitsijoiden hautoja rakentaneet henkilöt olivat
arvostettuja, hyvin taitavia käsityöläisiä, jotka rakensivat
komeita hautoja myös itselleen ja toisilleen sekä mahdollisesti
myös muille asiakkaille, ja jotka nostivat valtion palkkaa ja
lakkoilivatkin, jos palkka ei tullut ajallaan.
Itse
kävin mieheni J:n kanssa seikkailemassa Luxorin alueella vuonna
2010, ja käväisimme myös Kuningattarien laaksossa. Nieminen
kertoo, että laaksoon viitataan teksteissä usein nimellä "Kaunis
paikka", ja komea se onkin... Joskin suomalaiselle Egyptin
elokuu ei ehkä näyttäydy ihan niin kauniina kuin paikallisille,
kun kaikki energia menee tajuissaan pysymiseen. Aavikon aurinko iskee
todella kovalla kouralla varjottomassa ja vedettömässä laaksossa.
Kunnioitus fyysisen työn tekijöitä kohtaan tällaisissa
olosuhteissa nousee useita asteita suunnilleen samaa tahtia kuin
ruumiinlämpö.
 |
| Hikinen seikkailija-arkeologi ei jaksaisi edes juosta muumioita karkuun kovin lujaa. Kuva (c) J. Hentunen 2010 |
Arkeologia kiinnostava seikka oli myös se, että Niemisen käyttämät tekstilähteet on luonnollisesti kaivettu esiin arkeologisilla kaivauksilla. Osa lähteistä on löydetty jo 1930-1950 -luvuilla, mutta viimeisimmät vasta 2000-luvulla. Helposti sitä ajattelee, että Egyptin suhteen kaikki on jo löydetty, mutta totuus on varsin toinen. Deir el-Medinankin alueella on useita tekstilähteissä esiintyviä kiinnostavia rakenteita, joita ei ole onnistuttu vielä paikallistamaan.
 |
| Kahden kirjanörtin matkakirjasto muutaman viikon matkalle. Kuva (c) Maddie Hentunen 2010. |
Rupesin myös miettimään, miltä tuntuisi nousta valtaistuimelle ja antaa heti ensimmäisenä käsky oman hautani rakentamisen aloittamiseksi. Faaraon virkailijat kävivät kyllä välillä tarkastamassa työn etenemistä, mutta käviköhän kuningas itse koskaan tallustamassa omassa haudassaan? Kiehtoo tuollainen toisaalta käytännönläheisempi, mutta samalla myös varsin henkinen suhtautuminen kuolemaan. Ainakin deirelmedinalaisilla lienee ollut paljon läheisempi ja arkisempi suhde kuolemaan kuin nykylänsimaalaisilla, jotka mieluummin yleensä katsovat muualle.
